Tahdon suojella sinua.

Pakkaudut pieneen piiloosi, ja minä tahdon yhä lähemmäs. Vuorotellen päät toistemme käsien alle, minä suojelen sinua, sinä olet minun turvani.

Kolmen askelen kuluttua kaipaan sinua.

Sokaistun.

Kuljen pehmeää maata, upottavia valkeita askelia,
kunnes kaikki putoaa.

Vinosti

Mittaa heikkouttani heinänkorren tarkkuudella, näkymättömät viiltohaavat kertovat iskuista maata kohti. Savi liukuu jalan alta, tasapainottelet samassa hetkessä ikuisuuden.

Kuljet ilman unta

Ja taas uusia huomisia, sinulle tarjotaan kasvot, tämä maailma selitettynä.

Miten minun on kaikki.

Yö peittää minut ja tämän kaupungin.
Äkkiä huomaan, kaikki.

Sinä tanssitit minua!

Ymmärrä minut väärin.

Sekoita minun sanani, katso pitkään, kuka tuo on. Kerron tarinan nopeasti, jollet seuraa, jäät katselemaan heinikkoa, sitä korkeaa, johon olit joskus kadota.
Missä merkitykset on pilkottu pyöreiksi kiviksi, käteen sopiviksi. Ajatukset hioutuvat toisiaan vasten.

Kesken kaiken lintu lentää yli, vain sinä vaikenet.

Maailma on täynnä.

Minä olen muuttunut kalpeaksi usvaksi.
Tytön on kuuma, vaikka ulkona hengitys jäätyy helinäksi.
Ja minä, vie minut metsän reunaan ja sano: Tässä on meille koti.

Hukkasit minut.

Kuljet näissä huoneissa, minä askeleitasi myöden. Tummat hiotut lankut narisevat ajatustesi alla, kun viileistä ikkunoista lankeaa alaston valo. Huone hengittää ääriviivasi, varjosi odotusta täynnä.