Hitaasti

Jossain kumman vahvassa hetkessä päätän kasvattaa siivet. Minun omani, saat katsoa, miten suuria sulkia. Järjestelen höyheniä kalliolla kuin unelmia. Ajatukset kohoavat korkealle, saan sinut kiinni.

Katsot kauempaa, miten taitavasti teen kudoksen ilmaa vasten. Jos hymyilet, saat tarttua kädestä. Silloin voin näyttää sinulle kauneimmat paikat ja yhden unen.

Ennen tanssia.

Jossain sinä odotat täydellistä, koet pehmeää unta. Kun heräät, saanko koskea kasvoihisi?

Varovasti

Hitaasti nosta minut käsillesi, miten pieneksi olen mennyt. Pidä minua kuin lintua pidetään, hellästi tietäen, että tahdon korkealle.
Katso silmiin ja aivan varovasti kerro, miten rakas sinulle olen.

Polta minut, aurinko

läpikuultavaksi ja hyväksi.

Toisaalla

Katson, kun sinun maailmasi on sijoiltaan, taivuttelen itseäni lähelle, kauas, uniin, kyyneliin.

Näkymättömiin

Miten kauas voi päästä, niin että koti vielä näkyy. Siinä pysähdyt korkean kuusen luo, katseellasi kiipeät latvaan, jossa tuuli taittaa sinut rajan yli.
Hetken et omista mitään maata. Eikä kukaan ole sinun.

Pudottuasi maa on kylmä. Ojennat käsiäsi,
kohtaat vain tyhjää.

Aina odotan

Pian yöt ovat sellaisia, leijuvat katujen päällä odottaen sukeltamista.
Kesää.
Unta.
Sinua.
Jossain minussa on jälki, halkeama kuin oksanmuotoinen. (Karlström, olet kaunis)
Suojelisit sitä, varjelisit merkkiäni.

Sinusta minä olen

Vain heikosti.

Ajattele minua, ajattele niin paljon, että vähitellen alat nähdä. Sinä pohdit minun käsiäni, tartut kiinni kuin pelkäisit irtoamista.

Niin sinä itkisit, itkisit ikävästä, ottaisin lähelle ja silittäisin.
Niin sinä itkisit.

Toivonut pahoja asioita

Tee minusta lasimalli, kauniista sinisestä lasista muovaa minun kuvani. Kivitä terävillä, likaisilla kivillä, hajota minut, hiero sirpaleet mutaan.

Äläkä katso taakse.

Näen vain kaistaleen taivasta.

Joskus toivon, ettei sinua olisi oliskaan. Miten kaunista kaikki olisi, minä piirtäisin kätesi käteeni, kosketukset ohimolle. Niin tekisin kauniin tarinan, siinä sinä rakastaisit minua kuin täydellistä. Enkä hetkeäkään pelkäisi.

Kirjoittaisin sinulle, ja kirjeet tuulelle antaisin. Silittäisit uneen joka ilta, unessa lentoon nostaisit.
Kaipaisin kuin kesäyötä, tanssisin lumihiutaleiden kanssa. Koskettaisit, kun lintu lentää yli ja mieleni valoa täynnä.