Hitaasti minulla on koko maailma, hukkaan jotakin, kuljen maan selkärankaa pitkin, vahvat askeleet kuin piirto taivaan kannella.
Sillä jossakin minä aina olen, nyt näen lävitse. Pitelin joutsenta sylissä ja ihastuin korkeaan kesään. Pohdin kotia, metsän rantaa, ota minut lähelle, tule vastaan, sinä rakastat minua kuin täydellistä.
Ja tuhat aikaa olen sinun kanssa.