Katson sinun seiniäsi.

Sinut on tehty vakavista harmaista kivistä, vien sormeani kaarevaa pintaa pitkin. Sinut on tehty kylmäksi, kunnes otan sinut käsiini ja saat lämmön. Sillä maailma ei tunnu miltään, kasvot on suljettu ennen hymyä. Kosken sinun sammaleesi, katson uurteesi. Painan sormeni pintaasi vasten.
Ennenkuin tuuli kääntyy

sinä olet minun.