Näkymättömiin
Miten kauas voi päästä, niin että koti vielä näkyy. Siinä pysähdyt korkean kuusen luo, katseellasi kiipeät latvaan, jossa tuuli taittaa sinut rajan yli.
Hetken et omista mitään maata. Eikä kukaan ole sinun.
Pudottuasi maa on kylmä. Ojennat käsiäsi,
kohtaat vain tyhjää.
Hetken et omista mitään maata. Eikä kukaan ole sinun.
Pudottuasi maa on kylmä. Ojennat käsiäsi,
kohtaat vain tyhjää.
1 Comments:
Hei! Löysin tien blogiisi. Ihania sanoja, mielikuvia. Laitan kommentin tähän tekstiin, kuusesta kun kirjoittelen minäkin tavallani...
Terveisin, Marikki
Post a Comment
<< Home