Monday, April 10, 2006

Näkymättömiin

Miten kauas voi päästä, niin että koti vielä näkyy. Siinä pysähdyt korkean kuusen luo, katseellasi kiipeät latvaan, jossa tuuli taittaa sinut rajan yli.
Hetken et omista mitään maata. Eikä kukaan ole sinun.

Pudottuasi maa on kylmä. Ojennat käsiäsi,
kohtaat vain tyhjää.

1 Comments:

Blogger Marikki Kuusi said...

Hei! Löysin tien blogiisi. Ihania sanoja, mielikuvia. Laitan kommentin tähän tekstiin, kuusesta kun kirjoittelen minäkin tavallani...
Terveisin, Marikki

10:05 PM  

Post a Comment

<< Home