Siivet ja polut.
Hitaasti minulla on koko maailma, hukkaan jotakin, kuljen maan selkärankaa pitkin, vahvat askeleet kuin piirto taivaan kannella.
Sillä jossakin minä aina olen, nyt näen lävitse. Pitelin joutsenta sylissä ja ihastuin korkeaan kesään. Pohdin kotia, metsän rantaa, ota minut lähelle, tule vastaan, sinä rakastat minua kuin täydellistä.
Ja tuhat aikaa olen sinun kanssa.
Sillä jossakin minä aina olen, nyt näen lävitse. Pitelin joutsenta sylissä ja ihastuin korkeaan kesään. Pohdin kotia, metsän rantaa, ota minut lähelle, tule vastaan, sinä rakastat minua kuin täydellistä.
Ja tuhat aikaa olen sinun kanssa.
posted by Eeva at 1:07 AM
2 Comments:
Hei Eeva,
astun lyhyn valoon ensikertaa, mutta hyvällä asialla.
Keväinen Veloenan blogissa itänyt ajatus viktoriaanisten naisten sunnuntai-iltapäivän teehetkestä puskee versoa, ajatuksissa sunnuntai 27.8. Jos olet Helsingissä ja innostunut pienestä mutta pitsiä hörsyvästä iltapäiväretkestä, niin koputtele silicola@iki.fi niin kerron tarkemmin.
öh, liukastuin heti ensi askelmalla, lyhdyn valoon astun, tietenkin.
Post a Comment
<< Home