Credo.
En tahdo uskoa pimeyteen,
minä uskon Valoon.
Ohi niidenkin päivien jolloin ei harmaus ei himmene.
Ja syksyn kirkkaus on
vain valmistellakseen meitä marraskuun mantraan;
harmaus, koleus, sumu.
Puutarhan tuoksut ovat kadonneet.
minä uskon Valoon.
Ohi niidenkin päivien jolloin ei harmaus ei himmene.
Ja syksyn kirkkaus on
vain valmistellakseen meitä marraskuun mantraan;
harmaus, koleus, sumu.
Puutarhan tuoksut ovat kadonneet.
posted by Eeva at 6:49 AM
1 Comments:
Nostin tarokkeja. Toisaalla maljat olivat kaatuneet maahan, toisaalla ne kerääntyivät uusiin muodostelmiin. Ihmiset päät painuksissa, kävelemässä jo muualle. Koskaan ei ole yhtä paljon valoa, yhtä kirkasta, kuin marraskuussa, eikä yhtä kylmää. Kesän pimeämpi valo on runsaampaa, maassa sikiävämpää. Se lämmittää silmät kiinni.
Post a Comment
<< Home