Katoamaan.

Olen unohtanut keskipäivän, ihmiset kulkevat nopeaan ja ovat hiljaa. Ajatukseni välähdyksiä, koko elämä vain pilkahduksia. Siksi minä rakastan pieniä asioita.

Tänään en ole katsonut taivaalle, kaiken pitää olla valmista, kun taivutan katseeni kohtisuoraan, kun maailma on hetkessä auennut valtavaksi, joku kannattelee minua. Maa on tukeva jalkojen alla, mutta pyörii. Jäiset oksistot jatkavat käsieni suuntaa.
Sitten kun minä nään taivaan.