Sain lahjaksi tilaa

Vuodet kulkevat kuin unet, yhä käsittämättöminä. Aamuisin jään pohtimaan heikkoja merkityksiä, uusia nimiä, hämmästyneenä kasvot kohti ikkunaa, jonka takaa näkyisi aurinko tai kuu täydessä, joka tunkeutuu uneen.
Kuin lehdet putoilevat päivät, väritän iltaisin kauniita värejä. Maalaan koko metsän, hitaasti. Sanaakaan sanomatta saatat ojentaan vahvan oksan, johon tarttua, jossa väkevä voima, jonka äänessä jo kevät.
Karhea kaarna ei ei riko ihoa, vaan piirtää oikeat jälket. Punaiset naarmut käsivarsilla, sinä osaksi satunnaista koivikkoa, rakennuksilta salaa.