Ristikkäiset pinnat.

Tarkastelen vääristyvää maailmaa, kurottaudun kohti loputtomia oksistoja, sameaa taivasta kohti. Ja korkealla kaikki käy yhteen, ikuisuus kuin sinut loistavat kasvosi. Ohuet oksan kärjet ovat aavistuksiani.

Pitelet kiinni ja minä nauran. Nauran kaikki tähdet taivaalta.

Hipauksessa se on helppoa. Vastakkaisuudet menettävät merkityksensä, tila avautuu aikaan. Pehmeissä vesissä ajaudut luokseni.

Eikä valo katoa.