Ajattelen paljon ystäviä.

Kuljen maata pitkin ja katselen kasvoja. Joskus hautausmaalla, ikuiset kivet, tumma sammal, ruostuneet ristit pitkässä heinikossa, vaikka on talvi. Valot ovat erilaiset, aidan takana on jo toinen maailma. Ja aina, kahta puolen rajaa. Pieniä pyöreitä kiviä, jotka väistyvät jalan alta.