Tänään ei tapahtunut mitään.

Ranta on upean harmaa, koko maailma on peitetty verholla, saat etsiä onneasi peiton alta. Tälläisena iltana on lupa käpertyä itseensä ja leikkiä olevansa näkymätön.

Olen kiitollinen pieniä hetkiä kerrallaan. Joskus unohdan pelätä.

Kuljin kapeita katuja pitkin, ja katselin, miten ihmisillä on hyvä olla. Seurasin sivusta toisten valoja.

Suihkun jälkeen et tahdo pukeutua, tänä iltana iho on lämmin.

Muutamasta hipauksesta

murrun, yhtäkkiä kaikki tummaa.

Pelottaa.

Valot.

Syksyisin valo on eri asia. Taivas on niin harmaa, että se on valkoinen.

Haluaisin hallita sinua, liikutella mieltäsi minua pitkin.

Nautin tänään kaduista, terävästä kiillosta ja kirkkaista valoista suoraan kohti. Olen todella tässä, kastelkaa minut! Tälläisina päivinä maailma tuntuu todelliselta, kaikki on vahvaa ja kaunista. Ehkä kasvan joskus.

Hiukset ovat vielä kosteat.

Ojennun sinua kohti, ota kiinni, olen omasi.

Päivän elän hymylläsi, koko elämän rakkaudestasi.

Sinisessä huoneessa ajattelen salaisuuksia, keksin elämääni kauniita tarinoita. Suljen käteen pyöreän kiven. Tässäkö kaikki on?

Tässä.

tihku

Kaupungissa sade on lohdutonta. Talvet ovat märkiä, odotan aina jonkin loppumista.

Taivas on niin harmaa, että se on valkoinen. Levitän lakanan kaiken ylle ja katselen miten unelmat kastuvat. Joskus näen kaiken lävitse. Tänään on hidas päivä, kaari ylitsesi.

Miten harmaus voi kiiltää.

Uskomatonta, miten yks päivä on kaikki. Hetket venyvät muodottomiksi. En saa otetta.

Tänään saat imeytyä minuun, tehdä sisääni pienen pesän. Ennen kuin nukahdan silität minua, ja kerrot, miten kaunis olen.

seuraa minua rantaan

Kun ikkuna on auki, ja paistaa aurinko, voi nähdä vesihöyryn. Kukaan ei näe minua.

Olen tänään täällä.

On helppo hukkua siihen harmauteen, mitä syöttää itselleen joka päivä. Pehmeää on pelastua. Sytyttää pieni tuli. Ihan pieneksi hetkeksi irrota. Kaikki, mitä haluan omistaa, on hymy rakastettuni huulilla.

Joskus leikin kahlittua, ahdistan itseni nurkkaan ja etsin reittejä ulos. Löydän aina sisäänpäin. Reitit ovat sanojen oksisto.

Kuvittelen puutarhan. Kuvittelen linnut ja puut. Jonain päivänä saan kaiken.

Rakastuneen on helppo hermostua.

Piilota minut.

eilen kadotin jotain

Hukkasin eilen maailman, täydellistä. Hidas ilta, raskaasti palava tuikku ja kuuma suihku. Imeydyin hitaasti tiedottumuuteen.

Hiivin ulkona, nautinnollinen kylmyys pitkin vartaloa. Sytytin lyhtyni ja hymyilin.

Tänä aamuna heräsin onnellisena.

Into.

Haluan kirjoittaa enemmän. Saada valmiiksi, kannet.



Sitten haluan kirjoittaa sinulle, kirjeitä, tuhansia kirjeitä ja polttaa ne. Lähettäisin sinulle postissa tuhkaa: "tässä ovat sanani" Kaikki on jo sanottu, haluan kertoa lisää. Olen rakastunut, hullaantunut mielettömiin ajatuksiin.
Soita minulle joskus, en ehkä vastaa.

Elämästä

rankkoja otsikoita. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon mielettömiä asioita, etten itse uskoisi, jos en joskus pysähtyisi tuijottamaan pientä palaani taivaasta. Enää en ihmettele mitään.

Keksin uusia pelkoja, ja murehdin tulevaa. Turhaan ja ahdistun. Stressaan naurettavista asioista, itken joka päivä helpommin. Osaan pilata elämäni päivässä. Sytytin lyhdyn ulos. Tänään ei ollut se päivä.

Olin onnellinen melkein koko päivän.

Ajatus.

Julkaisemattomana olen alasti. Täynnä naurettavia sanoja. Nyt olen sinun, se, jota luet. Anna minulle kasvot, tee minusta todellinen.

Joskus omaa on vain hämärät hetken lyhdyn valossa.