Oi iltapäivä

Kuura häviää kuulauteen,
iltapäivät iltapäivät!
täynnä odotusta
ja valoa hohtavat oksistot. Oi.

Valo täyttää maan. Valo täyttää maailmat.
Lupaa kysymättä. Iltapäivisin.

On kurottava kiinni menetetyt polut, missä olenkaan ollut
maasta on noussut uusia syksyjä.
Sama maa on nielaissut satoja tulppaanin sipuleja,
ja kannatellut minua. Missä silloin olin.

Harjoittelen vasta näkemistä, mitä tässä on.
Iho viilenee, selkäranka kiertoliikkeessä. Kuka sen suunnitteli?
Kuka suunnitteli paluun,
näki ennalta reitin. Kompastuinko ja luulin jatkavani matkaa?

Paluu

Miten lokakuu on lopuillaan,
siinä haparoin uusia sanoja, sinua.

Olen kaivannut sinua
niinkuin iltoja kaivataan.
Kirjoittanut valmiiksi reitit
Kirjoittanut lintuja ja siivet,
jotta sinä tulisit,
suunnitellut
hetket eivät toteudu.

Sinä vain olet siinä ja katsot:
Rakas.