Sulkeudun tähän

En anna lupaa odottaa, olen etäinen teille. Suljen sisälle pieniä salaisuuksia, hymyilen hiusten takaa. Enkä ole mitään vailla.

Yhtään en kaipaa, että soittaisit, siirtäisit hiukset kasvoilta, hymyilisit.

En ole heikko vaan ohut ja rannikolla tuulee.

Älä katso ikkunasta

Tarkkailen sinua, kämmenten uria valoa vasten. Jonakin päivänä opin näkemään, poltan tulen pelon läpi. Vielä katsot minua.

Toisessa maassa ei tarvita naurua, on tarpeeksi hyvä olla.

Varpailla on hyvä olla; kävin salaa ulkona.

Hillitöntä

Äkkiä olo kuin kesäillassa, kaikki on korkeaa ja kaunista. Ikävä odottaa auringonlaskua. Sekin on pehmeää ja hyvää. Maailma on minun kokoiseni, nyt se on.

Kirjoita minulle huomenna, olen jo kadonnut.
Unohtunut jäisiin puihin ja viiltävään ilmaan.

Tänään olen jossain toisaalla.

Kohtaamiset ovat satunnaisia.

Todellisuudet ovat mahdottomia minulle, epätäydellisyys on talvinen kaupunki.
Elän haavekuvissa, toivon pieniä salaisuuksia, hipaisuja.
Eksyn aina samaan paikkaan.

Vieläkin kylmää.

Täällä minä olen, hukannut ääriviivani.

Muistamattomuudessa

Havahdun, miten nopeasti tämän vuoden aika katoaa, vähitellen maisema katoaa. Kokoan hiutuneita helmojani, jäljet katoavat kohovaan maahan.

Anna minulle yksi askel, yksi lähemmäksi sinua.

Lapsi on hukassa ja nauraa.

Ajatukset viskelty pitkin peltoa, sinä pitelet leiskuvaa tukkaa.
Hangesta törröttää edellisvuoden sänkeä. Kipu maatuu hitaasti.
Päivä on kahdesta kohtaa katki.

Ehkä se katoaa.

Ohuen pinnan takana on kaikki. Sinä ihoni alla, sinä olet kaikkeni.
Pysäyttäkää koko maailma, tämän hetken olen onnellinen!

Jätä minuun jälkiä.

Keskellä harmautta taivas pudottaa lumensa. En huomaa ketään, ihmiset ovat paenneet.

Tee havaintosi ja ole vaiti.

Jonain iltoina.

Eilen taivas oli valtavan suuri, minä vain hidas varjo talojen välissä. Kuu yötä vaille täydessä. Jotain maisemasta puuttuu.
Kun puut piirtävät varjonsa kivisiin seiniin ja jää hohkaa kuin sapeli. Oksat ovat liikkumattomia ja rungot natisevat.

Katso minua silmiin.

Tule askel lähemmäs, katso minun kasvoni lävitse, silitä hiuksiani. Huomaatko, miten tyttö on ohut, miten häilyväistä kaikki on? Puhu minulle kauniita sanoja, sano, ettei haittaa, jos pelottaa. Ettei yö ole kylmä. Ettet nyt ole yksin.
Et nyt.

Unohtumaan.

Yksin kadut ovat määrättömiä, polku toisensa jälkeen toisten koteihin. Minun aikani on varastettua, ohimeneviä humalluttavia hetkiä. Missä ne ovat nyt, kun tyhjyyttä on liikaa? Merkitykset sulavat toisiinsa, enkä ymmärrä enää.

Kaikki on kylmää ja vaiettua.

Kosteat kasvot

Läpi yön kirkas ajatus siivittää unen. Aamulla kuin sumussa jatkan toista maailmaa. Iltaisin etsin rajapintoja, jotain väkevää mihin tarttua.

Tänä iltana olen lintuni. Tanssin oksalta toiselle kuin kevyt ajatus kesästä. Tänä iltana olen vapaa, ja näen miten taivas on pehmeä. Olen matkalla jonnekin. Vahvat askelet vievät kohti määränpäätä.

Aamut valuvat iltojen yli.

Oletko nähnyt minua?


Oletko nähnyt, hetken minä olin täydellinen. Hetkessä kaikki on hyvin. Hetkessä valo ja kirkas maa, kun välähdyksen ajan kaikki on totta.

Herätä minut tuuli

Kun sormetpäät on polttomerkitty, jotta maailma saisi värinsä, odotan tuulta, joka kohottaisi korkealle, missä on kylmä. Missä kaikki on kirkasta.

Tässä.

Ota minut lähellesi, lue minut.

Vesihöyry on toinen elämä, sulaudun tiedottomuuteen. Ehkä avaan ikkunan, iho on äkkiä kirkas. Piirrä reitti pisarasta pisaraan. Tatuoi minut tähän todellisuuteen.

Katson sinun seiniäsi.

Sinut on tehty vakavista harmaista kivistä, vien sormeani kaarevaa pintaa pitkin. Sinut on tehty kylmäksi, kunnes otan sinut käsiini ja saat lämmön. Sillä maailma ei tunnu miltään, kasvot on suljettu ennen hymyä. Kosken sinun sammaleesi, katson uurteesi. Painan sormeni pintaasi vasten.
Ennenkuin tuuli kääntyy

sinä olet minun.

Keskeneräiseksi minut on tehty

Puolivalmiina ja epävarmana kuljen ympäri ja palaan samaan kohtaan. Rannassa peitän kasvoni, älkää huomatko minua, olen yksin. Käsillä sotkuisia ajatuksenkappaleita, kasvoilla vino hymy.
Minne olinkaan matkalla?